Loppiainen ja Nuutinpäivä

Loppiainen on mainio suomen kielen sana, samanlainen kuin laskiainen tai pääsiäinen. Se kertoo täsmällisesti, mistä on kysymys: joulu on nyt loppu. Kalenterissa loppiainen on 13 päivää joulun jälkeen. Silloin syödään juhlaruokaa ja nautitaan viimeisistä jouujuhlan tunnelmista. Jouluoljet, kuusi ja koristeet siivotaan pois loppiaiseksi. 
Vanhan suomalaisperinteen mukaan joulu ulottui Tuomaan päivästä Nuutin päivään, siis 21.12.-13.1. "Hyvä tuomas joulun tuo, paha nuutti pois sen vie." Pitkään odotetun joulun viettoa ei millään malttaisi lopettaa.
Alkujaan Nuutinpäivä oli loppiaista seuraava päivä eli 7.1., joulun vihoviimeinen loppu. 1700-luvun alussa Nuutti siirrettiin kolmanteentoista tammikuuta, jolloin jouluaika piteni viikolla, vaikka harvassa talossa oli enää varaa juhlia.
Nuutinpäivästä tuli suomalaisen metsäkansan karnevaali. Joulu ajan päättymistä käytettiin syynä ryyppäämiseen ja mekastamiseen. Ihmiset pukeutuivat rääsyihin, sitoivat päähän lyhteen tai sarvet tai mitä sattuivat keksimään, kulkea möyrysivät talosta taloon ja vaativat viinaa. Rälläämiseen kuului kiukuttelu ja purnaaminen, koska kaikki jouluhauska oli takana ja edessä oli vain pimeän ajan tylsyyttä ja raatamista.
Itse Nuutti oli utuinen hahmo, joka eli vain nimenä kalenterissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jaa hippunen jouluntaikaa!